Mitä kehotietoinen johtajuus tarkoittaisi työyhteisön ja hyvinvoinnin kannalta?
Länsimaisessa ajattelussa ja erityisesti liiketoiminnassa ja johtamispuheessa on vuosisatoja hyvin vahvasti korostettu rationaalista älykkyyttä ja ajattelua. Tämä näkyy paitsi johtamisessa ja työyhteisöjen toiminnassa, myös prosesseissa ja rakenteissa, jotka usein pyrkivät jopa poistamaan ihmisen koko järjestelmästä. Ihminen käsitetään numerona tai pelinappulana, resurssina, jota voidaan huoletta siirtää paikasta toiseen.
Entä jos johtamisen tavat rakentuisivatkin sille, millaisia me ihmiset pohjimmiltamme olemme? Millaisia olisivat työyhteisöt, joissa työn tekeminen muotoutuisi ihmisen perusolemuksen mukaan?
Millainen johtajuus ymmärtäisi, kunnioittaisi ja myös hyödyntäisi ihmisen tarvetta olla sosiaalinen olento kaikkine tunteineen, ajatuksineen ja kehollisine viesteineen, yhteydessä toisiin ihmisiin, ympäristöön ja laajempaan tarkoituksellisuuteen?
Yksi tapa nimittää tätä lähestymistapaa voisi olla kehollinen, kehotietoinen johtajuus. Mitä tämä tarkoittaisi työyhteisön ja hyvinvoinnin kannalta?
Lue tästä vieraskynäkirjoituksestani Ihmisyyden monet puolet-blogissa Ihmisyyden monet puolet-blogissa.