Yksi tämän päivän liiketoiminnan kantavista voimista ja todellinen mahdollisuus muutokseen on organisaatioiden ja toimialojen rajat ylittävä yhteistyö. Yhteiskehittäminen on Hyvää Työtä-Akatemiassa ollut kaiken aikaa tekemisen ytimessä ja se on myös yksi Hyvää Työtä-Akatemian ja Paju Consultingin Muutoksen matka-yritysvalmennuksen pääteemoista.
Jotta voimme tehdä kestävää ja pitkäkestoista yhteistyötä, meidän on enemmän tai vähemmän asetettava itsemme alttiiksi erilaiselle tekemisen tavalle, jopa riskille. Kun kaksi tai useampi yhteistyökumppani laittaa lusikan samaan soppakattilaan, voi keitoksesta tulla joko gourmetkeittoa, aivan mahdotonta sekametelisoppaa tai sitten joku varastaa toisen lusikan! Toimivassa yhteistyössä on siis vahvasti kyse sekä ryhmädynamiikasta, että jokaisen yksilön vuorovaikutuksen taidoista.
Mikä sitten on toimivan, kestävän ja kaikkia hyödyttävän yhteistyön salaisuus? Tätä lähdin kysymään kymmeneltä yrittäjältä ja johtajalta. Kysymys on selvästi kiinnostava, sillä lähes kaikki vastasivat kysymykseeni: Mitkä ovat mielestäsi kolme tärkeintä onnistuneen yhteistyön ja yhteiskehittämisen kivijalkaa?
Tämä blogikirjoitus on yhteenveto näistä vastauksista, jotka ovat Timanttia, sanoisin! Ja kun nyt luen vastauksia, sanoisin, että nämä ovat aivan kaikkia ihmis- ja vuorovaikutussuhteita koskevia periaatteita. Voit siis peilata niitä paitsi yhteistyöhön ja yhteiskehittämiseen, mutta myös organisaation sisäiseen tekemiseen ja omiin vuorovaikutussuhteisiin ylipäätään.
Luottamus ja psykologinen turvallisuus rakentaa kivijalan yhteistyölle
Luottamus nousi esiin jokaisessa vastauksessa tavalla tai toisella ja voisi sanoa, että sitä pidettiin kaikkein tärkeimpänä yhteistyön edellytyksenä. Luottamuksesta, avoimuudesta ja keskinäisestä kunnioituksesta muodostuvat toimivat yhteistyön tavat. Jos luottamus murtuu, millään muulla ei oikeastaan ole merkitystä ja se myös vahvasti liittyy kaikkiin jälkimmäisiin kivijalkoihin.
>> Voit lukea aiemman blogitekstin luottamuksesta täällä.
Vastauksissa todettiin, että luottamus (ja sen arvoisena oleminen) on ehdotonta ja kaiken a ja o. Yhteistyö vaatii yhteistä, rehellistä ja avointa keskustelua ”tekijänoikeuksista” ja siitä, kuinka toisen omia tai yhteisiä materiaaleja (sekä suullista, että kirjallista) voi jatkossa hyödyntää tai omaksua itselleen.
"Yhteistyössä pitää olla tunne, että esitetyt ajatukset, osaaminen ja se usein valtavan iso taustatyö, joka lopulta lopputuotokseen kulminoituu, ovat turvassa, eikä kohta vaikka kilpailijan käytössä tai osana yhteistyökumppanin osaamis-, tuote- tai palvelutarjontaa tai markkinointia."
Luottamus pitää vastaajien mukaan myös sisällään suoraselkäisyyttä ja avoimuutta: tehdään mitä yhdessä sovitaan, sovitussa aikaraamissa ja autetaan myös “miestä mäessä” tarpeen mukaan. Näin sen yksi ulottuvuus on myös se, millaisena saan itse olla yhteistyössä: uskallanko näyttää heikkouteni ja uskallanko pitää rajoistani kiinni. Luottamuksen ilmapiirissä uskallamme avoimesti ideoida, tehdä yhteistyötä, samoin kuin puuttua epäkohtiin ja antaa rakentavaa palautetta. ”Jees, jees-meiningillä pelkästään ei synny hyvää ja laadukasta yhteistyötä”. Luottamus antaa uskoa, että olemme hyväksyttyjä kaikkine ajatuksinemme.
Luottamus on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että sitä ei voi pakottaa. Se rakentuu vuorovaikutuksessa, ajan kanssa ja vähän kerrallaan, ja on hyvin vahvasti tunnekokemus. Vaikka kyse olisi yritysten välisestä yhteistyöstä, luottamuksen murtuminen on aina henkilökohtainen tunnekokemus: siksi kerran murtunutta luottamusta on niin vaikea rakentaa uudelleen ja juuri siksi sitä tulee ylläpitää ja ruokkia jatkuvasti.
Same, same, but different - samanarvoisuuden, tasavertaisuuden ja jokaisen osallisuuden liitto
Samanarvoisuutta ja tasavertaisuutta on tunne ja asenne, että kaikki ovat samalla viivalla, jokaisen rooli ja osaaminen on yhtä arvokas, ja yhden ajatukset ovat yhtä tärkeitä kuin toistenkin. Kukaan ei ole parempi tai huonompi kuin muut, ja jokainen tuo oman osaamisensa yhteistyöhön ja toimii siinä aktiivisesti. Arvostus ja avoin kommunikaatio mahdollistavat jokaisen onnistumisen ja uudessa porukassa toimimisen.
Vastaajat pitivät erittäin tärkeänä sitä, että jokainen yhteistyökumppani on itsenään ja ajatuksineen samanarvoisena ja tasavertaisena yhteistyössä mukana. Tunnetta tasavertaisuudesta tuo selkeä ja avoin keskusteluyhteys, jokaisen lupa puhua ja tulla kuulluksi sekä riittävä samanhenkisyys (ainakin arvomaailmalta ja maailmankatsomukselta).
Yhteistyö vaatii tervettä nöyryyttä kaikilla osapuolilla. Oman tai yrityksen egon jalustalta on vaikeaa tehdä aitoa, kunnioittavaa ja ennen kaikkea kestävää yhteistyötä. Nöyryyttä on myös ymmärtää tarvittaessa antaa periksi omista ajatuksista ja kyky reflektoida myös omaa toimintaamme. “Minulla on vara antaa periksi eikä sekään tee minusta parempaa tai huonompaa”.
Erityislaatuisuus ja sen kunnioittaminen saa hehkumaan
Toimivassa ja kestävässä yhteistyössä jokainen osapuoli tuo kokonaisuuteen jotain omaa, ainutlaatuisen tärkeää, erityislaatuista. Yhteistyö ja sen lopputulos koostuu aina kahdesta näkökulmasta: Mitä minä tuon mukanani lopputulokseen + mitä yhteistä luomme. Yhteistyö kahden täysin samanlaisen (tai sellaiseksi pyrkivän) toimijan kanssa ei tuota uutta (ehkä vain synnyttää kilpailuasetelmaa), samoin haastavaksi voi osoittautua yhteistyö, jossa toinen on enemmän oppimassa (tämä palaa taas luottamukseen).
"Vanha kunnon laskutoimitus 1+1=3 pitää paikkansa tässäkin: Erilliset osaajat ja osaamiset luovat jotain uutta ja yhdistyvät joksikin, jota ei aiemmin ollut olemassa. Parhaimmillaan tästä hyötyy sekä asiakas, että yhteiskehittäjät."
Erityislaatuisuus on myös vahvasti linkittynyt luottamukseen: jos yhteistyössä vallitsee täysi luottamus toiseen ja roolit ovat selvät, voivat molemmat osapuolet ”laittaa ykköskentän jäälle” ja päästää oman erityislaatuisuutensa hehkuun: parhaimmillaan toisen mukanaolo vain kirkastaa hehkua. Sitä vastoin jos luottamukseen tulee särö, voi herätä halu pienentää riskiä ja “peluuttaa kolmoskenttää”: eipähän pahimmassa tapauksessa karkaa kallisarvoisin osaaminen.
Vastaajat kokivat myös, että olisi hienoa, jos yhteiskehittäjäkumppanina olisi toisen toimialan toimija – se toisi valtavasti uutta ja uudenlaista ajatusta tekemisiin, vähentäisi pelkoa kilpailusta ja kenties yhdessä saisi luotua jotain kokonaan uutta, kun eri alojen toimijat kehittäisivät jotain yhdessä.
Saa olla kivaa!
Vastauksissa nousi esiin tärkeänä tekijänä myös se, että yhteistyön tulisi olla hauskaa, tuntua hyvältä ja soljua rennosti eteenpäin. Erittäin hedelmällisenä koettiin kaikenlainen luovuutta, laatikon ulkopuolista ajattelua ja hullutteluakin ruokkiva yhteishenki. Parhaimmillaan yhteistyö tuo tekemiseen innostusta, voimaantumisen tunnetta ja inspiroitumista yhteisestä tekemisestä ja oppimisen mahdollisuudesta.
Minulla on muotoutunut sellainen periaate, että haluan tehdä töitä mukavien tyyppien kanssa (koska se vain on paljon mukavampaa!). Huumori on aikuisten leikkiä ja sen voimaa ilmapiirin keventäjänä ja ihmisiä toisiinsa liimaavana tekijänä ei voi väheksyä. Huumorin, leikin ja ilon kautta tapahtuva yhdessä hengailu luo positiivisia vuorovaikutuksen hetkiä, rakentaa ryhmän sisäistä luottamusta ja näin rakentaa siltaa tekijöiden välille. Moni on varmasti nähnyt, mitä ryhmän sisäiselle luottamukselle tapahtuu, kun yhteistä rentoa ja vapaata aikaa olla yhdessä ja tutustua ihmiseen työroolin takana ei ole.
Ja kuten yksi vastaaja totesikin, huumori auttaa myös vaikeiden hetkien yli: ”Jos voi nauraa mokille ja suhtautua huumorilla vaikeisiin juttuihin, se auttaa. Ja saa olla kivaa muutenkin!”
Utelias ja oppiva mieli mahdollistavat hyvän vuorovaikutuksen
Tärkeänä yhteistyön edellytyksenä vastaajat pitivät uteliasta, oppivaa mieltä ja ajattelua. Kykyä ja halua katsoa asioita monista eri näkökulmista ja antaa uusille asioille ja ajatuksille mahdollisuus tulla esiin ja jalostaa niitä sekä kyetä aluksi avaamaan omaa ajattelua kaikille mahdottomillekin ajatuksille.
Yhteistyössä, niin kuin kaikessa kehittämisessä, valtavan tärkeää on lupa kokeilla ja erehtyä. Kun kehitetään uutta ja otetaan uusia rooleja/tehtäviä haltuun, innostuksen lisäksi mennään usein epämukavuusalueelle. Osapuolten välinen kannustus tärkeää näitä kynnyksiä ylittäessä!
"Vuorovaikutuksen taito tulee esiin kykynä ja haluna kuunnella muita, olla läsnä ja antaa tarvittaessa palautetta. Inhimillisyys, joustavuus, empatiakyky ja tunneäly ovat tärkeitä sekä kautta yhteistyön, mutta etenkin silloin, jos yhteistyössä kohdataan haasteita."
Liikkeelle yhteistyön pelisäännöistä ja yhteisestä visiosta käsin?
Erityisesti, jos yhteistä historiaa tekemiseen ei vielä ole, on hyvä sopia yhteistyötä raamittavista pelisäännöistä: kuka tekee ja mitä, miten työpanos ja palkkio jakautuu, miten riidat ratkaistaan jne. Ajan myötä projektissa kuin projektissa tulee varmasti vastaan eriäviä näkemyksiä ja silloin on tärkeää, että periaatteista on sovittu.
Ehkä kuitenkin pelisääntöjäkin tärkeämpää olisi katsoa yhdessä tulevaan ja yhdessä visioida: Mitä kaikkea yhdessä voitaisiinkaan olla ja tehdä, mitä uutta yhteistyössä voitaisiinkaan luoda ja millaisia todellisuuksia yhdessä voitaisiin rakentaa. Yhteisestä innostuksesta ja selkeästä suunnasta muodostuu motivaatio yhteiseen tekemiseen.
Kestävästi ja pitkäkestoisesti yhdessä tekeminen lähtee aina halusta luoda yhdessä jotain uutta, halusta kunnioittaa ja arvostaa sekä omaa, että toisen tekemistä ja erityislaatuisuutta, kyvystä luottaa ja halusta olla itse luottamuksen arvoinen, läsnäolevasta ja uteliaasta aloittelijan mielestä ja iloisesta, mukavasta yhdessä tekemisestä.
Miltä kuulostaisi näiden periaatteiden pohjalle rakentunut yhteistyö ja yhdessä kehittäminen?
Yhteistyöterveisin,
Hanna ja vastanneet timanttityypit