Stressi on elimistön keino auttaa ihmistä selviytymään vaikeista ja haastavista tilanteista. Sen tarkoitus on siis hyvä: akuutissa stressireaktiossa kehomielen toiminnot saavat meidät toimimaan siten, että hermostomme ja kehomme vireystila nousee, suorituskykymme paranee ja pystymme reagoimaan asianmukaisella tavalla: vaikka juoksemaan hyökkääjää karkuun. Se on siis eloonjäämisen ja selviytymisen kannalta ensiarvoisen tärkeä järjestelmä.
Akuutista lyhytkestoisesta stressireaktiosta palautuminen tapahtuu yleensä nopeasti ja itsestään, erityisesti, jos sitä ei häiritä. Kehollamme on luonnolliset tavat palautua akuutista stressireaktiosta takaisin levollisuuden tilaan.
Ongelmaksi stressi kuitenkin muodostuu silloin, kun akuutti stressireaktio pitkittyy ja kroonistuu tai jos kehon luonnollisia palautusmismekanismeja häiritään. Yleensä puhekielessä käyttämämme sana stressi tarkoittaakin tyypillisesti juuri kroonista ja pitkittynyttä stressiä. Mitä pidempään krooninen stressi on kestänyt, sitä vaikeampi palautua tasapainoiseen tilaan.
Stressi voi johtaa työuupumukseen
Stressi syntyy tilanteessa, joka on liian haastava tai vaatimukset ovat liian korkealla suhteessa omiin mahdollisuuksiimme ja resursseihimme vastata näihin tilanteisiin ja vaatimuksiin. Tällöin tilanne on ennustamaton ja kontrolloimaton, ja hermostomme ylivireys lisääntyy. Tämä on nykypäivän työelämässä arkipäivää lähes kaikkialla.
Stressi syntyy yleensä monien tekijöiden summana. Siihen vaikuttaa oma henkilöhistoriamme ja kokemuksemme, perimämme, nykyinen tilanteemme sekä henkilökohtaisessa, että työelämässä ja oma toimintamme. Jos näitä tekijöitä on enemmän, kuin stressiä hallitsevia keinoja, seurauksena on stressaantuminen. Pitkittyessään stressi voi johtaa moniin sairauksiin ja työuupumukseen.
Omia stressitekijöitään on tärkeä tunnistaa. Kun asialla on nimi, siihen voidaan myös vaikuttaa. Stressitekijöitä voi luokitella ja tunnistaa esimerkiksi seuraavaa jaottelua käyttäen:
- Pitkän aikavälin kuormitustekijät: Näitä voivat olla esimerkiksi kauan jatkunut, kasautunut ylikuormitus joko yksityiselämässä tai työelämässä, pitkittyneet ristiriidat, parisuhdeongelmat, terveydelliset huolet, isot elämänmuutokset
- Altistavat tekijät: Esimerkiksi perimä, herkkyys tietyille reagointitavoille, lapsuuden olosuhteet, kiintymyssuhdemallit, ulkoiset stressitekijät.
- Laukaisevat tekijät: Erilaiset henkilökohtaiset menetykset, isot elämänmuutokset tai tapahtumat yksityis- tai työelämässä, akuutit riitatilanteet tai konfliktit joko työssä tai muussa elämässä.
- Ylläpitävät tekijät: Esimerkiksi huonot elämäntavat, ruokailutottumukset, fyysinen kunto, ajankohtaiset stressi- ja kuormitustekijät, välttämiskäyttäytyminen, murehtiminen, jämäkkyyden puute, merkityksettömyden tunne elämässä.
- Hallinta- eli copingkeinot: näitä ovat keinot, joilla pyrimme hallitsemaan stressiä. Coping-keinot voivat olla sekä hyviä (esimerkiksi liikunta sopivassa määrin, läheisten seura) tai vähemmän hyviä ja lisää stressiä aiheuttavia (esimerkiksi murehtiminen, pakonomainen urheilu, työmäärän lisääminen, alkoholin käytön lisääminen). Sosiaalinen tuki on yksi tärkeimmistä stressiä vähentävistä tekijöistä.
Stressiin vaikuttaa sekä tilanne, että tulkintamme siitä
Miksi sitten sama tilanne aiheuttaa yhdelle stressiä, mutta toiselle ei?
Stressi siis tarkoittaa kehomielitunnejärjestelmän aktivoitumista eli vireystilan nousua. Ihminen on kokonaisuus, jonka kehoa, mieltä ja tunteita ei voi erottaa toisistaan. Näin ollen stressi tapahtuu aina sekä kehon, että mielen tasolla ja siihen sekoittuvat tunteet, ajatukset ja kehon tuntemukset.
Stressin voimakkuus on suoraan riippuvainen siitä, kuinka uhkaavaksi autonominen hermostomme tulkitsee tilanteen. Koska autonominen hermosto on tahdosta riippumaton, tämä tulkinta ei ole itse päätettävissämme. Kun autonominen hermosto tulkitsee tilanteen vaaralliseksi, kehomielijärjestelmä on jo aktivoitunut ennen kuin ajatus ehtii edes tajuta tilannetta.
Kokemamme stressi on siis summa itse tilanteesta tai stressitekijästä ja hermostomme tulkinnasta itse vaaratilanteesta. Vaikka itse tilanne ei siis olisi kovinkaan kummoinen, sisäinen tulkintamme saa sen aktivoimaan kehomme puolustusjärjestelmät. Tämä selittää mm. sen, miksi kehomielemme saattaa reagoida yhtä voimakkaasti esimerkiksi esihenkilön asiattomaan kritiikkiin työpaikalla, kuin leijonan karjaisuun savannilla.
Stressin oireet
Stressin oireet ovat jokaisella yksilöllisiä, mutta koska stressi syntyy kehossa, mielessä ja tunteissa, myös sen oireet ulottuvat kaikkiin näistä. Oireet voivat olla kehollisia, mielen tasolla tapahtuvia, tunteisiin liittyviä, mielentiloihin liittyviä tai käyttäytymisessä ilmeneviä.
Elimistö pyrkii pitämään tasapainoa yllä viimeiseen saakka. Siksi on ymmärrettävää, että pitkittyessään stressin vaikutukset ulottuvat laajasti koko kehon toimintoihin: hermoston toiminta, elintoiminnot, muisti, tahdonvoima, luovuus, tunteet, metabolia, ruoansulatus, painonhallinta, ruumiin lämpötila, hengitys, verenpaine, seksuaalisuus, kehon tulehdustilat, kyky parantua ja toipua sairauksista ja vammoista, puolustusjärjestelmät, ihmissuhteet… Käytännössä stressi siis vaikuttaa koko elämämme kaikilla osa-alueilla.
Stressin oireet voidaan jaotella fyysisiin eli kehollisiin oireisiin, kognitiivisiin eli ajatustason oireisiin, emotionaalisiin eli tunnetason oireisiin, olotiloihin liittyviin oireisiin ja henkisiin oireisiin sekä käyttäytymisen oireisiin. Joitain näihin luokitteluihin liittyviä oireita on lueteltu alla. Huomaa kuitenkin, että tämä ei suinkaan ole kaikenkattava listaus, vaan ennemminkin antaa viitteitä siitä, miten moninaisesta oirejoukosta on kyse.
- lihasjännitykset ja kireydet
- päänsärky
- sydämen tykytys, sykkeen ja verenpaineen nousu
- erilaiset kiputilat
- hengitysvaikeudet tai pinnallinen hengitys
- pahoinvointi tai vatsan / suoliston oireilu
- muistivaikeudet ja unohtelu
- uniongelmat, vaikeus saada unta tai aamuyöllä herääminen
- ahdistuneisuus
- ärtyneisyys
- aivosumu
- mielialan vaihtelut
- turtuneisuus
- jännittyneisyys, levottomuus
- merkityksettömyyden tunne
- kyvyttömyys tehdä päätöksiä
- välttämiskäyttäytyminen
- addiktiot
- pitkittyneet ja toistuneet flunssat (heikentynyt vastustuskyky)
- paleleminen
Stressin oireita omalla kohdalla on hyvä pohtia ja oppia tuntemaan. Silloin niihin on mahdollista puuttua ajoissa. Voit vaikka luokitella omia stressin oireita yllä olevan kuvan mukaan ja pyrkiä tunnistamaan kaikkein hienovaraisimpia merkkejä, joita kehosi sinulle kertoo.
Stressiä voi hallita ja työuupumusta ehkäistä
Stressinhallinnan taitojen opettelu on tärkeää kaikille, riippumatta siitä, millaista työtä teemme. Yksilön stressinhallintataidot eivät korvaa muita panostuksia työhyvinvointiin tai työilmapiirin kehittämiseen, mutta ne ovat silti kiihtyvässä työelämässä elävän tärkeitä hyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitämisen taitoja. Myös palautumista voi ja kannattaa opetella!
Vaikka stressiä ja vireystilaamme säätelevä hermostomme toimiikin melko lailla automaattiohjauksella, stressinhallinnan taitoja voi opetella.
>> Lue lisää Kaaoksesta hallintaan-intensiivivalmennuksesta, jossa kehität organisaatiosi stressinhallinnan, resilienssin ja palautumisen taitoja!
Stressinhallintaterveisin,
Hanna