Ensimmäisestä työpaikastani mieleeni on jäänyt tilanne, jota olen pohtinut monta kertaa jälkeen päin. Olin saanut omasta mielestäni hyvän idean, jonka innostuneena kerroin eräälle työkaverille: ”hei, mietin, että entä jos muutettaisiin tätä näin, sitten tämä asia helpottuisi noin”. Työkaveri vähän hymähteli eikä ottaantunut intoiluuni sen kummemmin. Myöhemmin samana päivänä kuulin, kun kertoi esimiehelle: ”Olen tässä miettinyt, että entä jos muutettaisiin tätä näin, sitten tämä asia helpottuisi noin”. Kuuntelin aivan hämmentyneenä, että mitä ihmettä, noinko se menikin. Jatkossa tiesin, että tämä ei ole henkilö, johon minun kannattaa luottaa. Nyt, noin 25 vuotta myöhemmin ja melko monta kokemusta (myös vähän vastaavia) rikkaampana voisin todeta, että kyseessä oli klassinen esimerkki siitä, miten luottamus voi murentua yhdessä hetkessä.
Luottamus luo pohjan kaikelle inhimilliselle yhteistoiminnalle ja vuorovaikutukselle, ja toisaalta luottamus myös rakentuu nimenomaan vuorovaikutuksessa ja vuorovaikutuksen ympärille. Luottamukseen pohjautuu vahvasti halumme ja kykymme tehdä yhteistyötä ja ylipäätään olla vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Luottamus on kaikkien ihmissuhteiden perusedellytys, olkoon tämä sitten ihmissuhde ystävien, työkavereiden, yhteistyökumppaneiden tai vaikka esimiehen ja työntekijän välillä.
Luottamus on kahdensuuntaista ja se rakentuu kahden peruskysymyksen ympärille:
Olenko minä luotettava?
Osaanko minä luottaa toiseen ihmiseen?
Mitä on luottamus?
Kun ihmisiltä on kysytään kokemuksia luottamuksesta, tulee monta kertaa ensin mieleen tilanteet, joissa luottamus on särkynyt:
Esimies ei pitänyt lupaustaan. Työkaveri ei ole tehnyt, mitä lupasi. Ystävä ei ole koskaan käytettävissä sinulle. Pomo tulee aina myöhässä tai unohtaa palaverit. Tuttu on puhunut asioitasi eteenpäin. Kollega on ottanut sanomasi tai tekemäsi omiin nimiinsä. Työkaveri pelaa omaan pussiinsa.
Luultavasti pystyt jatkamaan listaa loputtomiin.
Toisaalta, jos ihmiseltä kysytään, miksi luotat johonkin ihmiseen, voi olla että vastaus voi olla yksinkertaisesti ”koska hän vain tuntuu luotettavalta”. Luottamus on kokemus, tunne ja kenties tietynlainen tapa olla vuorovaikutuksessa ja yhteydessä toiseen ihmiseen, jossa vallitsee usko siihen, että toinen ei halua minulle pahaa, ei käytä minua hyväkseen, pitää kenties minun puoliani ja pitää kiinni siitä, mitä lupaa.
Työ- ja organisaatiopsykologisen tutkimuksen mukaan luottamus on aineetonta, inhimillistä pääomaa ja haavoittuvuudelle alttiiksi heittäytymistä silloin, kun ei voi kontrolloida toista osapuolta. Luottamus siis sisältää aina riskin tulla petetyksi ja mahdollisuuden haavoittua. Itä-Suomen Yliopiston professori Taina Savolainen on kuvannut luottamusta näkymättömäksi liimaksi ihmisten välillä. Se on mielestäni hyvin sanottu, sillä luottamus on hieman kuin katsoisit takaraivoasi peilistä: kun käännät katseesi sitä kohti, näetkin vain omat kasvosi. Kun katsot sitä epäsuoraan esimerkiksi peilin kautta, voit nähdä siitä vilauksen.
Luottamus, jos mikä on arvo ja olla luotettava ja luottamuksen arvoinen on todellinen arvovalinta.
Mistä luottamus syntyy?
Luottamuksen rakentumisen kannalta oleellinen tekijä on kuunteleminen ja kuulluksi tulemisen kokemus. Vastavuoroinen kuunteleminen synnyttää molemminpuolista arvostusta ja kunnioitusta, joka edelleen rakentaa luottamusta. Jos todella arvostan ja kunnioitan toista ihmistä ja välistämme suhdetta, en kai missään tapauksessa haluaisi pettää hänen luottamustaan?
Dialogin ja arvostuksen osoittamisen ohella tärkeä luottamuksen rakentaja on myös armeliaisuus ja hyväntahtoisuus: ajattelen toisesta ja itsestä hyvää, voin antaa toiselle hänen virheensä anteeksi, samoin kuin voin suhtautua omiin virheisiini sallivasti, armeliaasti ja hyväksyvästi. Jokainen parisuhteessa tai perheessä elävä tietää, miten tärkeää on se, että vaikka joskus tulee ylilyöntejä ja homma lähtee lapasesta, toisen läsnäoloon voi silti luottaa.
Armeliaisuus on tervettä itseluottamusta, joka on ihmissuhteiden luottamuksen pohjana ja joka voi ilmentyä esimerkiksi epäitsekkäinä tekoina ja haluna asettaa toisen tarpeita itseni edelle. Kun luottaa itseen ja omaan osaamiseen, taitoihin ja kokemukseen, ei tarvitse olla huolissani siitä, että toisen taidot ja osaaminen olisivat uhka tai itseltä pois. Näin voi huoletta luottaa, tukea ja nostaa toista ja samalla voimaantua itsekin.
Luotettu ihminen on kuin muuri, jota vasten ja jonka suojassa voi konkreettisesti tai kuvainnollisesti hengähtää, nojata ja tankata voimaa.
Mistä epäluottamus syntyy?
Siinä, missä luottamusta, myös epäluottamusta on joskus yhtä vaikea perustella. Ehkä osaamme nimetä pieniä tapahtumia tai vuorovaikutustilanteita, jotka vaikuttavat tai ehkä kyseessä on ”gut-feeling” tai savoksi ”perstuntuma”, mutta yksistään nämä voivat tuntua merkityksettömiltä. Siinä, missä luottamus rakentuu molemminpuolisesta dialogista, arvostuksesta ja armeliaisuudesta, pelot ja epäluottamus vastaavasti syntyvät passiivisuudesta, reagoimattomuudesta, epävarmuudesta ja väärinymmärryksistä, joskus toki myös kilpailusta, hyväksikäytöksistä, petoksista tai asioiden kääntämisestä omaksi hyödyksi.
Tutkimuksista tiedetään, että usein epäluottamus hiipii salakavalasti ja monta kertaa myös tahattomasti ihmissuhteiden väliin. Asiat voivat tapahtua vahingossa, huomaamatta ja olla osin myös organisaatiokulttuurin ja tapojen (myös henkilökohtaisten) luomaa. Läheskään aina toinen ei edes huomaa tai tiedosta sitä, että toisen luottamus häneen on mennyt: asiat eivät vaan enää luista. Hiljaa muodostunut epäluottamus voikin olla haastavin korjata, sillä on vaikea osoittaa mitään konkreettista, jossa joku sanoi tai teki jotain: on vain henkilökohtainen tunne ja kokemus.
Mitä on luottamus työelämässä?
Työelämässä luottamus on organisaation tai yhteistyön inhimillistä pääomaa, erityisesti johtajan keskeinen ja strateginen taito ja koko organisaation aineeton ja näkymätön voimavara, joka syntyy yleensä pitkän ajan kuluessa. Se on vahvan organisaation tai yhteistyöverkoston perusta, joka ei murene niin kauan, kun luottamus vallitsee. Toisaalta luottamus on vähän kuin kananmuna, särkyessään se on hyvin hankala korjattavaksi.
Luottamuksen merkitys hyvinvoinnille, tuloksellisuudelle, sitoutumiselle ja yhteistyölle on olennaisen tärkeä ja luottamus on organisaation elinvoiman oleellinen lähde ja sen perusedellytys. Ja yhtä lailla, toimittaessa entistä enemmän verkostoissa ja yhteistyökumppanuuksien kautta, on luottamus yhteistyön toimivuudelle ja elinvoimalle aivan yhtä oleellista. Yhteistoiminta ilman luottamusta ei voi toimia. Näin ollen kaikki se, mikä liittyy luottamukseen organisaation sisällä, liittyy myös luottamukseen verkostoissa.
Luottamus mahdollistaa organisaation/verkoston ja sen jäsenten toiminnan eri alueillaan, mutta myös sen, että organisaation yksilöt voivat ja uskaltavat olla omina itsenään osana organisaatiota tai verkostoa, kertoa ideoitaan ja ajatuksiaan ilman pelkoa siitä, että ne lytätään, ohitetaan tai pahimmillaan varastetaan. Organisaatiossa, jossa vallitsee luottamus, ollaan rohkeita yrittämään ja myös epäonnistumaan, voidaan hyvin, ollaan tyytyväisiä ja sitoutuneita, arvostetaan kollegaa ja uskalletaan nostaa asioita esiin.
On vaikea kuvitella pitkän päälle menestyvää organisaatiota tai yhteiskumppanuutta, jossa ei vallitsisi sisäinen luottamuksen ilmapiiri sekä työntekijöiden ja esimiesten välillä, että työntekijöiden välillä. Toisaalta, jos on kiistatonta, että organisaatiossa on hyvä luottamus kaikilla tasoilla, on vaikea nähdä, että siellä ei samalla vallitsisi kunnioittava ja arvostava, psykologisesti turvallinen ilmapiiri. Itse uskon myös, että jos organisaatiossa on sisäisesti luottamuksellinen ilmapiiri, se heijastuu myös ulospäin esimerkiksi asiakassuhteisiin.
Luottamuksellisuus on totuudellisuutta
Joogafilosofiassa luottamuksellisuutta kuvaa sosiaalinen periaate (eli yama) nimeltään Satya eli totuudellisuus. Satyan mukaan rehellinen toiminta ja kommunikaatio eli totuudessa pitäytyminen on kaiken vuorovaikutuksen perusta. Satyan käsitteeseen liittyy totuuden puhumisen ohella oleellisesti myös sanansa pitäminen: pidän kiinni siitä, mitä lupaan.
Jos pitäytyisin periaatteessa ”Se, mitä sanon, on totta”, kuinka paljon vähemmän puhuisin?
Luottamuksella,
Hanna
PS. Tässä tekstissä innoittajana on toiminut mm. Itä-Suomen Yliopiston luottamusta tutkivien tutkijoiden Taina Savolaisen, Mirjami Ikosen ja Sari Häkkisen tutkimusjulkaisut.