Olen viimeisten vuosien aikana pitänyt kymmeniä työpajoja ja koulutuksia organisaatioiden johtoryhmille, työryhmille ja järjestöille pysähtymisen taidosta ja tärkeydestä. Olen kirjoittanut blogikirjoituksia, ollut podcast-vieraana puhumassa pysähtymisen tärkeydestä ja järjestänyt pysähtymisen ja kehon ja mielen retriittejä. Olemme asettuneet erilaisissa kokoonpanoissa vain olemaan syvästi läsnä, hengittelemään ja keskustelemaan itsemme kanssa, harjoittelemaan pysähtymisen jaloa taitoa. Miksi?
Elämän ylikuumeneminen ja jatkuva muutos on uusi normaali
Vastikään julkaistun Hyvinvointia työstä 2030-luvulla-raportin yksi pääviesti on se, kuinka yhteiskunnan ja työelämän muutosvauhti kiihtyy valtavaa vauhtia ja miten elämä ylikuumenee tällä hetkellä kaikilla sen tasoilla: on kiirettä työssä, perhe-elämässä, henkilökohtaisessa elämässä ja informaatiotulva vyöryy päälle joka kanavasta valtavalla nopeudella.
Elämän ylikuumeneminen yhdistettynä työväestön monimuotoistumiseen, teknologiseen murrokseen ja ilmastonmuutokseen tulee haastamaan työhyvinvointia ja työkykyjohtamista aivan ennen näkemättömällä tavalla. Totesimme juuri eilen työyhteisöcoachin huippuvalmennuksessa, että ei ole enää erillistä muutoksen johtamista, vaan organisaation kyvykkyyden johtamista jatkuvassa muutosvirrassa.
Joudumme omaksumaan päivittäin valtavan määrän tietoa ja tekemään sen pohjalta päätöksiä usein hyvinkin nopeasti. Siirrymme palaverista toiseen ilman taukoa, pää täynnä edellisen palaverin asioita. Kiireessä helposti otamme asiat annettuina emmekä ehdi pohtia ja antaa niiden asettua, rikastua omissa ajatuksissamme ja kiinnittyä omaan elämäämme ja kokemuksiimme tai työyhteisömme, organisaatiomme tai liiketoimintamme tilanteeseen.
Luovuus ja innovatiivisuus syntyy olemisen tilasta
Itse uskon, että jatkuvassa muutoksessa ja paineessa eläminen haastaa paitsi yksilöiden hyvinvoinnin, myös yksilöiden ja organisaatioiden innovatiivisuuden ja uudistumiskyvykkyyden. Ollessamme erityisen stressaantuneita ja merkittävän paineen alla menetämme yhteyden intuitioomme, luovuuteemme ja kykyymme ajatella laaja-alaisesti ja eri näkökulmista. Ja samaan aikaan tiedämme, että uusi syntyy useimmiten pysähtyneestä, hiljaisesta, jopa tylsästä hetkestä, jossa ei ulkoisesti tunnu tapahtuvan juuri mitään.
Elämän luovassa syklissä vaihtelevat olemisen, tekemisen ja saavuttamisen tilat. Tekemisen tilassa toteutamme ideoita ja olemme aktiivisia. Saamisen tilassa saavutamme tavoitteita ja nautimme työn tuloksista. Saamisen tilasta kierto palautuu olemisen luovaan tilaan, jossa tapahtuu uudistuminen ja uusien ideoiden syntyminen, jossa palautamme yhteyden itseemme ja intuitioomme. Aivan kuin luonto lepää talvella ennen heräämistään uuteen kukoistukseen, myös ihmisen luomiskyky palautuu juuri levon ja pysähtymisen hetkissä.
Usein kuitenkin arjessa ja työn kiireessä unohdamme pysähtymisen tärkeyden ja jumitumme tekemisen ja saamisen tilojen välille. Tee-saa-pyörä pyörii, keho ja mieli väsyy ja jokaisella kierroksella menetämme pienen siivun innovatiivisuutta ja kykyä katsoa asioita uudesta näkökulmasta. Erityisesti organisaation innovatiivisuuden ja uudistumiskyvyn kannalta tämä on erityisen vaarallista, sillä liiketoiminnan vaihtoehtona on pääsääntöisesti joko uudistua ja mennä eteenpäin tai taantua.
Jos haluamme säilyttää itsessämme ja organisaatiossamme kyvyn luoda uutta ja uudistua, kyvyn aidosti nähdä ja kohdata toisemme ja ehkä aistia jotain sellaista, jota suoran viestinnän keinoilla emme tavoita, tarvitsemme hetkiä, ymmärrystä ja taitoa pysähtyä.
Pysähtyminen on vaikeaa, mutta opittavissa
Ollessaan Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajana ylijohtaja Juhana Vartiainen nousi otsikoihin kertoessaan, että hän ottaa usein pienet päivätorkut kesken työpäivän. Osa paheksui, osa kiitteli, minä kuuluin ehdottomasti jälkimmäiseen. Pieni lepo- tai nollaushetki päivässä lisää tutkitusti tehokkuutta, aikaansaavuutta ja jaksamista aivan merkittävällä tavalla!
Vuosi sitten juttelimme Paljastuksia organisaatioiden kulisseista-podcastissa pysähtymisen tärkeydestä ja siitä, että pysähtymisen taito ei ole meille ulkoa annettu ominaisuus, joka joillain on, mutta toisilla ei. Kyky pysähtyä on opittavissa ja harjoiteltavissa oleva taito siinä, missä kaikki muutkin ominaisuudet: hiljainen mieli on kuin lihas, joka voimistuu jokaisen harjoituksen myötä. Useimmille meistä (myös minulle!) se on usein vaikeaa ja juuri silloin aivan erityisen tärkeää.
Jos pysähtyminen on haastavaa tai et oikein uskalla päiväunia keskellä päivää testata, kokeile pomodoro-tekniikkaa. Laita työpäivän aikana kelloon hälytys 25 minuutiksi ja sulje siksi aikaa kaikki mahdolliset häiriötekijät (puhelin, sähköposti jne kilkattimet) pois. Keskity tekemiseesi täysin 25 minuutin ajan ja kun kello soi, pysäytä tekeminen ja pidä 5 minuutin pysähtymistauko: nouse seisomaan, sulje silmät tai anna katseen lipua horisonttiin, hengittele kaikessa rauhassa muutama minuutti ja oikaise sen jälkeen kehoa. Takaan, tämä lisää luovuuttasi ja tehokkuuttasi merkittävästi!
Lue myös tämä: Pysähtymistä voi ja kannattaa harjoitella.
Pysähdy hetkeksi kuvan äärelle
Oheinen kuva on upean valokuvataiteilija ja Neemo Methodin kehittäjä Nanna Hännisen teos Zurich City (Breathing). Pohdin kuvaa ollessani kuluneella viikolla asiantuntijapanelistina Tahko Ski Lift Pitchissä puhumassa taiteen ja luovuuden merkityksestä liiketoiminnalle ja organisaatioiden kehittymiselle. Minulle tämä kuva kertoi paljon sekä liikkeestä, että pysähtymisestä ja niiden yhteydestä luovuuteen. Mitä kuva sinulle kertoo?
Kuvan toinen nimi breathing avaa myös hienosti pysähtymisen tärkeyttä. Hengitysrytmissämme on luonnostaan pieni tauko sekä sisäänhengityksen, että uloshengityksen jälkeen. Nimenomaan uloshengityksen jälkeinen tauko (joogafilosofiassa kutsumme tätä bahya kumbhakaksi) on erittäin merkityksellinen, siinä myös hengityslihakset saavat olla levossa, pysähtyä hetkeksi. Koko keho saa levätä ennen uutta hengityskiertoa.
Pysäyttävin terveisin,
Hanna