Alkuvuodesta julkaistussa Hyvinvointia työstä 2030-luvulla-raportissa tutkittiin työelämän muuttumista vuoteen 2030 mennessä. Raportin viesti kiteytyi neljään muutosvoimaan, jotka sekä yhdessä, että erikseen vaikuttavat merkittävästi paitsi työelämän ja yhteiskuntien, mutta ennen kaikkea yksilöiden ja työntekijöiden elämään.
Työterveyslaitoksen pääjohtaja Antti Kivelä toteaa haastattelussa, että kaikkia yrityksiä koskevien muutosvoimien ja muutoskyvyn ymmärtäminen on yritysten menestyksen kannalta aivan fundamentaalisen tärkeää. Työpaikkojen pitää osata muuttua lukuisin tavoin. ”Juuri nyt yritysten on ymmärrettävä kolme asiaa: ilmastonmuutos, työn murros ja pandemian vaikutukset. Paluu tulevaisuuteen on yrityksille tietynlainen muutoskyvyn testi. On onnistuttava tässä, jos haluaa onnistua myöhemminkin”, Kivelä toteaa.
Eräs jo tässäkin päivässä vahvasti havaittavissa oleva muutosvoima on ajattelu- ja toimintatapojen muutos. Kun elämä ylikuumenee töissä, perhe-elämässä ja vapaa-ajalla, on paitsi ajattelu-, myös toimintatapojen ja rakenteiden muututtava, jotta ihmiset jaksavat työssään (jota muuten kestää pidempään, kuin nykypäivänä ennen eläkkeelle siirtymistä).
Koko työelämän kehittämisen kannalta tärkeintä on varmistaa, että työntekijät jaksavat pysyä työelämässä, ja heillä on sekä motivaatiota, että hyvinvointia työhön ja tasapainoiseen elämään.
Tulevaisuuden työelämä vaatii ajattelu- ja toimintatapojen muutosta
Elämän potentiaalisia sisältöjä tulvii jatkuvasti kaikista mahdollisista kanavista paitsi vapaalla, myös ennen kaikkea työssä. Työelämä ja elämä kiihtyy kaikilla mittareilla mitattuna, työuupumuksen määrä lisääntyy ja mielenterveyssyistä johtuvat sairauspoissaolot lisääntyvät voimakkaasti. Kiireestä on tullut uusi musta eikä monikaan tuntuu enää tietävän, miten kaiken keskellä pysyisi täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
Työhyvinvoinnista puhutaan paljon, mutta jostain syystä vaikuttavia keinoja sen lisäämiseksi on vähän tai ne eivät tehoa. Vaikka samaan aikaan on tärkeää miettiä työelämää, työyhteisöä ja organisaatiota laajasti kokonaisuutena, samaan aikaan silti fakta on, että juuri nyt lähes kaikilla työntekijöillä on akuutti tarve vahvistaa henkilökohtaisia stressinhallinnan, palautumisen ja jaksamisen keinoja kiihtyvässä työelämässä.
Jos menneinä vuosikymmeninä johtamiskoulutuksissa käsiteltiin kassavirtalaskelmia ja taseita, nykypäivän ja tulevaisuuden johtamiskoulutusten ytimessä on ja tulee entistä vahvemmin olla sekä johtajan itsensä itsetuntemus ja itsensä johtaminen, mutta yhtä lailla toisen ihmisen ymmärtäminen ja johtaminen.
Jos entisaikana työntekijöitä koulutettiin power pointin ja excelin saloihin, nykypäivän ja tulevaisuuden työntekijöitä tulee kouluttaa mielen ja stressinhallinnan saloihin, kehittämään omia kyvykkyyksiään pärjätä alati kiihtyvässä maailmassa ehjänä ja hyvinvoivana, tai ainakin työkykyisenä.
Ja jos ennen panostettiin seiniin ja toimistoihin, tulevaisuudessa panostetaan luottamukseen ja tunne- ja vuorovaikutustaitoihin, tehtiinpä työtä mistä tahansa.
Muutos tarkoittaa paitsi muutosta toimintatavoissa, myös ennen kaikkea ajattelutavoissa, ja tässä johtajat ovat avainroolissa. Hyvä ystäväni ja erittäin kokenut yritysjohtaja Riitta Patja totesi taannoin keskustellessamme johtajan ydintaidoista, että pitkän työuransa aikana hän on monenlaisia valmennuksia ja koulutuksia käynyt, mutta kysyttäessä, mistä on aidosti ollut hyötyä, vastaus on selvä. “Kaikista johtamiskoulutuksista ehdottomasti tärkeimpiä itsensä johtamisen kehittämiseksi ovat olleet koulutukset, joissa on opetettu läsnäoloa, hengittämistä, itsereflektiota ja kuuntelun taitoa”, Riitta toteaa.
”Johtaminen ei ole asema, vaan taito ja sitä pitää jatkuvasti harjoittaa. Olen oivaltanut, että vasta, kun tunnen itseni, voin ja osaan aidosti johtaa muita. Yksi tärkeimmistä johtamisen elementeistä on oma kypsyys tai elämänviisaus, joka lisääntyy itsetuntemuksen ja harjoittelun kautta. “
Riitta Patja, ent. Nordea Itä-Suomi Oy:n aluejohtaja
Myös pääjohtaja Kivelä toteaa, että tulevaisuuden työssä 2030-luvulla menestyvät ne työntekijät, joilla on ajankohtaista ja ainutlaatuista osaamista, mutta ennen kaikkea kykyä itseohjautuvuuteen ja itsensä johtamiseen.
Tavoitellaanko työhyvinvointia vai hyvää työelämää?
Jo tällä hetkellä Suomessa on osaamisvajetta tietyillä toimialoilla ja kun kilpailu hyvistä työntekijöistä edelleen kiihtyy, ei työhyvinvoinnin johtamiseen riitä enää liikuntasetelit ja tyhyiltapäivä kerran vuodessa. Itse asiassa, mielestäni ei pitäisi edes puhua työhyvinvoinnista tai työkykyjohtamisesta, sillä ne jo sanana viittaavat enemmän yksilöön, kuin yhteisöön.
Jos työhyvinvoinnin sijaan puhutaan hyvästä työelämästä, yksilön ja itse työtehtävien määrän ja laadun ohella väistämättä myös organisaation rakenteet, johtamiskulttuuri, organisaatiokulttuuri, vuorovaikutus ja luottamus tulevat tarkasteluun. Kun organisaatiota ja työyhteisöä tarkastellaan kokonaisuutena, voi sen taustalta paljastua huomattavasti oleellisempia hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, kuin se, miten yksilö pärjää stressin kanssa.
Tulevaisuuden (ja toivottavasti jo tämän päivän) työhyvinvoinnin tai työkyvyn johtaminen on organisaatiokulttuurin tarkastelua ja muutosta. Se on ihmisjohtamisosaamisen, itsetuntemuksen ja itsensä johtamisen ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä, luottamuksen rakentamista ja jokaisen yksilön henkilökohtaisten stressin- ja mielenhallintataitojen kehittämistä.
“Unless I fundamentally change, the future will be what I am now.”
Krishnamurti
Uusi johtamisfilosofia?
Usein kuulee sanottavan, että johtaminen muuttuu johonkin suuntaan tai vallalla on uusi johtamisteoria tai -filosofia. En itse ole valtavan suuri erilaisten suuntausten tai johtamisfilosofioiden fani. Ajattelen aika yksinkertaisesti niin, että kun johdetaan ihmisiä, tulee johtaa ihmisiä ja silloin tulee ymmärtää ihmisiä. Jos johdetaan asioita, usein silloinkin tosiasiassa johdetaan ihmisiä. Loppujen lopuksi tämä on yksinkertaista, mutta kuten usein yksinkertaisten asioiden kanssa käy, niitä meidän on monta kertaa vaikea nähdä tai niiden merkitystä täysin ymmärtää. Tärkein ydin on usein piilossa tai tuntuu liian ilmeiseltä.
Ihmisellä on keho ja mieli, suurimman osan mielestä myös sielu tai henki. Ihminen voi hyvin, kun keho voi hyvin, mieli on hiljainen sekä sielu ravittu. Kun meillä on aito yhteys ja turvallinen luottamus toisiin ihmisiin ja kun saamme kuulua joukkoon ja olla osallisia, ja kuitenkin säilyttää tietyn vapauden, tunnemme olevamme onnellisia. Tämä pätee elämän kaikilla osa-alueilla.
Mielen hallinnasta ovat kirjoittaneet muinaiset vedat, vanhat buddhalaiset tekstit, antiikin filosofit, raamattu ja kaikki suuret elämänfilosofiat, liittyipä niihin uskonnollisuutta tai ei. Niinpä niissä ei ole mitään uutta tai ihmeellistä, ainoastaan ydin. Paluu juurille.
Siksi mielestäni ihmisen ymmärtämisen taito (sekä itsen, että toisen), että ihmisjohtamisen taito (sekä itsen, että toisen) ovat johtajan tärkeimpiä taitoja ja niitä oppii harjoittelemalla. Kuten vanhassa testamentissa viisaasti on sanottu:
Viisauden alku on: hanki viisautta ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.
Nöyrästi,
Hanna