Korona jyllää, kaikilla on kiire koko ajan, epävarmuus on päivän sana, työhän ja työtehtäviin liittyy isoja haasteita ja tavoitteita, sisäiset vaatimukset ovat usein vieläkin kireämpiä. Omat ja työkaverin voimavarat ja jaksaminen ovat vähissä ja työuupumus on uusi kansantauti. Kuulostako tutulta?
Erityisesti tämän päivän (työ-)elämän kiivaassa arjessa jaksaminen ja palautuminen ovat koetuksella ja luultavasti yhdellä, jos toisella, on akuutti tarve vahvistaa henkilökohtaisia stressinhallinnan, palautumisen ja jaksamisen keinoja kiihtyvässä työelämässä. Ja vaikka työhyvinvointi, jos mikä on yhteinen asia työyhteisössä ja organisaatiossa, jokaisen meistä kannattaa kehittää omia taitojamme palautua työstä.
Mitä palautumisella tarkoitetaan?
Kun puhutaan työstä palautumisesta, tarkoitetaan palautumisella kehon ja mielen elpymistä työn aiheuttamista rasituksista eli stressistä. Koska työtehtävät ovat erilaisia, samoin kuin tekijänsäkin, ovat myös keinot palautua jokaisella erilaisia.
Jos työ on fyysistä, kaipaamme palautumiselta ehkä enemmän kehollistakin rauhoittumista. Jos taas teemme tietotyötä, kaipaamme palautumiselta irtautumista älylaitteista ja haluamme ehkä ennemminkin nollata aivot kävelylenkillä metsässä.
Palautuminen korjaa stressin vaikutuksia
Stressi syntyy, kun kohtaamme haastavia tilanteita ja vaatimuksia, mutta koemme omat mahdollisuutemme ja resurssimme riittämättömiksi vastata näihin tilanteisiin ja vaatimuksiin. Menetämme hallinnan tunteen ja hermosto menee puolustustilaan.
Palautuminen korjaa stressin aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia niin kehossa kuin mielessäkin: työn rasituksen, vaatimusten ja kuormittavien tilanteiden synnyttämät keholliset ja psykologiset, mielessä tapahtuvat stressioireet vähintäänkin lievittyvät tai parhaimmillaan poistuvat kokonaan.
Jos työ on fyysistä, kaipaamme palautumiselta ehkä enemmän kehollistakin rauhoittumista. Jos taas teemme tietotyötä, kaipaamme palautumiselta irtautumista älylaitteista ja haluamme ehkä ennemminkin nollata aivot kävelylenkillä metsässä.
Palautuminen tapahtuu kehon ja mielen tasolla
Koska stressireaktio syntyy aina sekä kehon, että mielen tasolla, tulee palautumisenkin tulee olla sekä kehollista eli fysiologista, että psykologista eli mielen tasolla tapahtuvaa.
Kehon tasolla tapahtuva fysiologinen palautuminen liittyy nimenomaan kehon ja hermoston rauhoittamiseen, ylivirittymisen tasaantumiseen ja elimistön säätelyjärjestelmien paluuseen stressiä edeltävälle tasolle.
Mielen tasolla tapahtuva psykologinen palautuminen taas virkistää, irrottaa meidät työstä ja palauttaa intoa tarttua taas työn tai elämän haasteisiin. Siinä, missä kehollista palautumista voidaan mitata, kokemus psykologista palautumisesta on henkilökohtainen ja siksi hyvin subjektiivinen.
Luonnollisesti, koska keho ja mieli ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa, psykologinen palautuminen vaikuttaa myös keholliseen palautumiseen ja toisin päin. Parhaimmillaan palautuminen tapahtuu siis monella tasolla ja prosessit, joilla palautumisesta huolehdimme, ovat monipuolisia ja huomioivat myös työn luonteen.
>> Entä, jos ei oikein tiedä, mitä omat stressitekijät tai voimavarat ovat?
Oman hyvinvoinnin kannalta tärkeitä voimavara- ja kuormittavuustekijöitä kannattaa oppia tunnistamaan ja muokkaamaan omaa työtä ja arkea niitä hyödyntäen.
Palautua kannattaa sekä työssä, että työn ulkopuolella
Vaikka työstä palautuminen liittyy työhön, ei palautumisen tulisi tähdätä vain siihen, että olisi entistä tehokkaampi työssä. Palautumisen tarkoitus olisi mahdollistaa täysipainoinen osallistuminen elämään kokonaisuutena – jonka yksi osa työ on.
Palautumista tapahtuu sekä työn ulkopuolella, että sisäpuolella. Ulkoisella palautumisella tarkoitetaan työajan ulkopuolella eli vapaa-ajalla tapahtuvaa palautumista: se tapahtuu tyypillisesti viikonloppuisin, vapaapäivinä ja lomalla.
Perisuomalainen ajatus neljän viikon kesälomasta heinäkuun helteillä kuitenkin tarkoittaa monella sitä, että ensimmäiset viikot vedetään henkeä ja toivutaan pitkäaikaisesta rasituksesta, kolmas viikko nautitaan lomasta ja viimeisellä viikolla jo murehditaan etukäteen töihin paluuta.
Sama ilmiö tapahtuu usein myös lomien ulkopuolella – illalla ei jaksa nousta sohvalta ja viikonloppuna nukutaan univelkoja pois, sunnuntaina jo viimeistään taas leukaperät alkavat kiristyä lähestyvän työviikon edessä.
Jotta kaikki vapaa-aika ei kuluisi työstä palautumiseen, olisi tärkeä huolehtia palautumisesta myös työpäivän aikana. Tällöin puhutaan sisäisestä palautumisesta: tauoilla, mikrotauoilla, lounastunnilla. Sisäinen palautuminen tarkoittaa nimenomaan sitä, että palautumista mietitään jo työpäivän aikana, se voisi olla ikään kuin jo sisäänrakennettuna sekä sisäisissä (mielen tasolla tapahtuvissa), että organisaation rakenteissa. Miten voitaisiin rakentaa organisaatioita ja työnkuvia, joissa palautuminen on huomioitu jo osana työn suunnittelua?
Ja aina on tärkeää muistaa, että mikään määrä palautumista ei riitä, jos työn rakenteet eivät ole kunnossa. Siksi palautuminen tai työhyvinvointi on aina koko työyhteisön, ei vain yksilön asia.
Hyvinvoivaa vuotta sinulle ja työyhteisöllesi!
Talviterveisin,
Hanna
PS. Jos haluat tarjota omalle työyhteisöllesi mahdollisuuden lähteä opettelemaan palautumisen ja stressinhallinnan taitoja, lue lisää Kaaoksesta stressinhallintaan-valmennuksesta. Valmennus on työyhteisöille ja organisaatioille suunnattu hyvinvoinnin, stressinhallinnan ja palautumisen kokonaisuus, jossa keskitytään stressinhallinnan, itsetuntemuksen, palautumisen sekä voimavarakeskeisen itsensä johtamisen elementtien vahvistamisseen sekä niiden juurruttamiseen arkeen.
